Potential of undersown species identity versus diversity to manage disease in crops

Seraina Lisa Cappelli,Luiz Alberto Domeignoz Horta,Stephanie Gerin,Jussi Heinonsalo,Annalea Lohila,Krista Raveala,Bernhard Schmid,Rashmi Shrestha,Mikko Johannes Tiusanen,Paula Thitz,Anna‐Liisa Laine

DOI: https://doi.org/10.1111/1365-2435.14592

IF: 6.282

2024-05-26

Functional Ecology

Abstract:Read the free Plain Language Summary for this article on the Journal blog. In the absence of chemical control with its negative side effects, fungal pathogens can cause large yield losses, requiring us to develop agroecosystems that are inherently disease resistant. Grassland biodiversity experiments often find plant species diversity to reduce pathogen pressure, but whether incorporating high biodiversity levels in agricultural fields have similar effects remains largely unknown. We tested if undersown plant species diversity could reduce barley disease, and whether the effect was mediated through above‐ or below‐ground mechanisms, by combining an agricultural field trial with a soil transplant experiment. As predicted, barley disease decreased in the presence of undersown plants. Undersown species richness had no effect, but their abundance led to early season disease reduction. Above‐ground mechanisms underpinned this disease reduction. Barley yield slightly decreased with increasing undersown species richness, and undersown species varied in their impact on yield. We identified two undersown species, Trifolium repens and T. hybridum, that contributed most to disease reduction and had the potential to increase barley yield. Furthermore, our results indicate that above‐ground mechanisms caused this. We show that agroecosystem functioning can be improved without trade‐offs on yield by targeted selection of undersown species. Read the free Plain Language Summary for this article on the Journal blog. Zusammenfassung Pilzkrankheiten können große Ertragsverluste verursachen, wenn sie nicht mit chemischen Mitteln bekämpft werden, was mit negativen Nebeneffekten für die Umwelt einhergeht. Wir müssen desshalb Agrarökosysteme entwickeln, die inherent krankheitsresistent sind. In Diversitätsexperimenten wird häufig festgestellt, dass eine hohe Pflanzenartenvielfalt den Krankheitsdruck verringert. Wie wir dieses Wissen gezielt zur Krankheitsbekämpfung in der Landwirtschaft anwenden können, ist jedoch noch kaum erforscht. Durch die Kombination eines landwirtschaftlichen Feldversuchs mit einem Bodentransplantationsexperiment haben wir getestet ob eine vielfältige Untersaat zur Krankheitskontrolle bei Gerste genutzt werden kann und ob dies durch ober‐ oder unterirdische Mechanismen erreicht wird. Wie vorhergesagt, war die Gerste in Gegenwart von Untersaaten weniger stark von Pilzkrankheiten befallen. Die Artenvielfalt der untergesäten Pflanzen spielte dabei jedoch keine Rolle, aber eine hohe Abundanz einzelner Arten führte zu einer Verringerung der Krankheiten zu Beginn der Saison. Dies geschah durch ober‐ und nicht unterirdische Prozesse. Der Gerstenertrag nahm mit zunehmendem Artenreichtum der Untersaaten leicht ab, doch die einzelnen Arten unterschieden sich stark in ihrem Einfluss auf den Ertrag. Wir identifizierten zwei untergesäte Arten, Trifolium repens und T. hybridum, die am meisten zur Krankheitsreduzierung beitrugen und das Potenzial hatten, den Gerstenertrag zu steigern. Außerdem deuten unsere Ergebnisse darauf hin, dass oberirdische Mechanismen dies bewirken. Wir zeigen, dass die Funktionsweise von Agrarökosystemen durch die gezielte Auswahl von Untersaaten verbessert werden kann, ohne dass dies zu Lasten des Ertrags geht. Tiivistelmä Ilman kemiallista torjuntaa kasvitaudit voivat aiheuttaa suuria satotappioita. Monet torjunta‐aineista ovat kuitenkin ympäristölle haitallisia, mikä kannustaa luontaisesti taudeille vastustuskykyisten viljelytapojen kehittämiseen. Ruohostomaiden monimuotoisuutta tutkittaessa monilajisen kasvillisuuden on usein havaittu vähentävän kasvitautien haitallisia vaikutuksia. Tästä huolimatta kasvien monimuotoisuuden lisäämisen vaikutuksia viljelykäytössä olevilla pelloilla ei ole juurikaan selvitetty. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme vähentääkö viljelykasvin (ohran) joukkoon kylvetyn aluskasviseoksen koostumus ohran tauteja. Lisäksi selvitimme aiheutuiko vaikutus maanpäällisistä vai ‐alaisista mekanismeista, yhdistämällä tutkimusaineistoja pellolle perustetusta kenttäkokeesta ja kasvihuoneympäristön maaperän siirto‐istutuskokeesta. Odotustemme mukaisesti ohran taudit vähenivät ohran kasvaessa yhdessä aluskasvien kanssa. Aluskasviseoksen lajimäärällä ei vaikuttanut ohran tauteihin, mutta aluskasvien suuri peittävyys vähensi tauteja kasvukauden alussa. Kasvitautien väheneminen tapahtui kasvuympäristön maanpäällisten osien kautta. Ohrasato väheni hieman aluskasvien lajimäärän lisääntyessä, ja aluskasvien vaikutukset satoon riippuivat käytetyistä lajeista. Käyttämistämme aluskasvilajeista kaksi, valko‐ ja alsikeapila, vähensivät ohran tauteja tehokkaimmin ja nämä lajitkasvattivatkin ohrasatoja. Jälleen sadonlisäys perustui maanpäällisiin mekanismeihin. Tutkimuksemme osoittaa, että maatalousympäristön monimuotoisuutta voidaan lisätä ja toimintaa parantaa aluskasviviljelyllä ilman haitallisia vaikutuksia viljelysa -Abstract Truncated-

ecology